Hei mun pupuseni!
Nyt se on vihdoin täällä!!! Voin vihdoin sanoa, että on virallisesti kesä!!! Tätä on niin odotettu.
Vaikka nyt olenkin yhin onnellinen tästä asiasta se ei ole tämän postauksen aiheena. Aikas yllätys eikö ;D
Itse asiassa mulla ei varsinaisesti ole aihetta tällä kertaa, mutta ajattelin kertoo pari pikkuruista asiaa teille kumminkin ja samalla pitää tätä blogia kasassa.
Nro 1.
Nyt kun on kesä ja kesäloma niin ajattelin, että voisin ruveta tekemään postauksia vähän useammin teille. Mutta en uskalla luvata virallisesti mitään sillä noh... MINÄ. Mutta yritän kumminkin. Pakolla en niitä postauksia sitten rupea vääntämään, mutta jos nyt inspiroidun niin kyllä niitä varmasti tulee.
Ainii ja siis sanokaa pitäskö mun muutaa tätä tekstin muotoo tai mikä tää nyt onkaan? Et onko vaikea lukusta tai jotain?
Nro2.
MÄ KÄVIN HAKEMASSA ITTELLENI LÄVISTYKSEN!!!!!
Siis en kestä. Oon siis hyvin pitkään miettiny lävistyksen hankkimista ja nyt tein sen. En vois olla ylpeempi ittestäni tai tyytyväisempi. Tää vaan on aivan ihana! Ja oon saanu tosi paljon ihmisiltä hyvää palautetta ja kuullu et se sopii mulla jne.
Eli homman nimi on tämä. Olimme sopineet Millan kanssa, että lähdemme keskiviikkona hakemaan meille lävistyksiä ja Aaroksen piti tulla meijän mukaan, koska miksi ei. Mutta tuo Aaros kurjimus ei tullutkaan koska luki kokeeseen. Ja sitten kävikin niin, että Milla tuli kipeäksi ja näytti vielä tiistaina siltä ettei mennä, sillä mähän en tosiaankaan sinne olis yksin menny. Olisin 101% kääntyny siinä liikkeen ovella takasinpäin. Mutta sitten keskiviikkona Milla laittokin viestiä, että mennäänkös hakemaan sitä lävistystä (Milla oli päätynyt sellaseen tulokseen ettei ota toista rustokorua äitinsä toiveesta). Noh, me sitten päädyttiin lähtemään hakemaan sitä lävistystä mulle. Nähtiim sitten juna-asemal ja hypättiin junaan jolla suunnattiin kohti Stadia. Olin ihan hermona, jännitti ihan hirveesti ja varmaan hyperventiloinkin siinä Millalle. Sitten tultiin siihen Stadin keskustaan ja alettiin suuntaa kohti Lävistysliikettä. Oltiin hetki aikas kujalla missä oltiin, mutta löydettiin sinne kyllä tosi hyvin.
Itse liikkeessä sitten meille kerrottiin, että he olivat juuri sille päivälle täyteen buukattuja. Olin siinä vaiheessa hetken silleen ei voi olla totta, en kyllä tasan raahannu itteeni tänne turhan takia. Mutta sitten tämä lävistäjä itse tuli siihen ja kertoi, että juuri hetken päästä pitäisi tulla joku hakemaan napakorua ja jos meillä ei olisi kiire voisimme jäädä odottamaan ja katsomaan josko hän tulisi vai jänistäisikö hän ja jättäisi tulemasta, jolloin saisin hänen aikansa. Ja jos tulisi voisi hän tehdä minulle sen Industrial-lävistyksen hänen jälkeensä. Tottakai jäimme sitten odottamaan.
Siinä siiten odotimme kymmenisen minuuttia eikä tätä asiakasta näkynyt joten sain hänen aikansa.
Noh sitten istuin tähän tuoliin ja lävistäjä alkoi katsomaan sopivaa kohtaa tälle lävistykselle ja kyseli että jännittääkö ja muuta sen sellaista. Kun hän oli katsonut kohdan ja näyttänyt minulle mihin se tulisi alkoi hän valmistella kaikkia niitä välineitä.
Kun hän otti sen neulan ja alkoi valmistautua siihen lävistämiseen, mun päässä vaan liikui paljon kaikkea mm. Mihin oonkaan laittanu itteni, Miltähän se mahtaa tuntua? Mitä jos mä pyörryn siihen kipuun? Mun korva kuolee, Mä kuolen. JA sitten kun oletin jo että hän vetää sen neulan siitä läpi hän kysyikin että olenko valmis. Meinasin huutaa että "En ole ikinä valmis, joten tekis jo", mutta vastasin vain jotain "Kyllä kai". Sitten se oli jo menossa läpi.
Kyllähän se kirpas mutta ei ollut niin paha kuin kuvittelin ja olin kuullut kaikilta. Kun neula oli läpi kysyi lävistäjä että sattuko ja vastasin ettei niin paljoa kuin kuvittelin. Ja samalla hän työnsi tangon siitä reijästä läpi. Siinä vaiheessa tuli tippa linssiin. Se muuten sattu.
Mutta kipu oli kumminkin hetkessä ohi ja siinä se sitten olikin. pallot kiinni ja volá, mun korvassa on nyt Industrial-lävistys :D
Sellanen elämän tarina tällä kertaa.
Nähään ens postuksessa, jos selviitte sinne asti tästä järkytyksesta XD
♥Pihla
